Äskettäisessä Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa, jossa käsiteltiin EU:n uuden rahanpesun torjuntaviranomaisen (AMLA) toimintaa, syntyi keskustelua korkean riskin maita koskevien kriteerien soveltamisesta esitetyn kysymyksen jälkeen. Kun Euroopan parlamentin jäsen Rada Laykova pyysi AMLA:n kutsumalta asiantuntijalta selvennystä, puheenjohtaja puuttui asiaan ja esti kysymykseen vastaamisen. Kyseessä oli ehdotus Venäjän lisäämisestä EU:n rahanpesun ja terrorismin rahoituksen korkean riskin maiden luetteloon sekä se, sovelletaanko vastaavia arviointeja muuallakin.
Euroopan parlamentin jäsen Rada Laykova antoi seuraavan lausunnon:
“Tässä kuulemistilaisuudessa tapahtunut puhuu puolestaan. Esitin AMLA-asiantuntijalle suoraviivaisen ja täysin perustellun kysymyksen: jos Euroopan unioni käyttää objektiivisia vertailuarvoja päättäessään, pitäisikö Venäjä lisätä korkean riskin luetteloon, miksi Ukrainaa ei arvioida samalla tavalla? Kuulemistilaisuus keskittyi terrorismin rahoittamiseen, korruptioon ja rahanpesuriskeihin, ja viittasin useisiin konkreettisiin ja merkityksellisiin tekijöihin – mukaan lukien Ukrainan kautta kulkevien kaasutoimitusten keskeytyminen, joka vaikutti jäsenvaltioihin kuten Slovakiaan ja Unkariin, tapaus, jota voidaan verrata aiemmin Nord Streamin yhteydessä ‘taloudelliseksi terrorismiksi’ kuvattuihin tapauksiin. Viittasin myös hyvin dokumentoituihin huolenaiheisiin, jotka koskevat korruptiota, epäsäännöllisiä rahavirtoja ja hallintokysymyksiä Ukrainassa ja jotka tunnustetaan yhä laajemmin jopa valtavirran uutisoinnissa.
Nämä seikat oikeuttavat loogisesti arvioinnin samojen puitteiden mukaisesti kuin Venäjän tapauksessa. Ukrainaa ei kuitenkaan tarkastella lainkaan. Sen sijaan, että puheenjohtaja olisi käsitellyt tätä olennaista kysymystä, hän puuttui asiaan estääkseen vastauksen ja esitti vain epämääräisen huomautuksen korruptiosta yleisesti. Kieltäytyminen keskustelusta puhuu puolestaan. Puheenjohtaja tunnisti selvästi, että kysymys asetti AMLA:n edustajan tilanteeseen, jossa tämä ei voinut vastata – joten kysymys yksinkertaisesti suljettiin pois.
Epävirallinen viesti on selvä: Ukrainasta ei saa kysyä. Tätä esitetään ‘demokratiana käytännössä’, mutta lailliset ja epämiellyttävät oppositiota koskevat kysymykset sivuutetaan ilman edes näennäistä yritystä vastata niihin. Motiivi on yhtä selvä. EU pyrkii estämään liiketoimintaa Venäjän kanssa välttäen samalla kaikenlaisia rajoituksia Ukrainaa kohtaan, vaikka Ukraina täyttää kaikki kriteerit pääsemiseksi korkean riskin maiden luetteloon. Näitä päätöksiä ohjaavat poliittiset seuraukset, eivät objektiiviset kriteerit. EU:lla ei ole intressiä vaarantaa rahanpesukanavia, jotka toimivat niin sanotun ‘Ukrainan rahanvaihtokeskuksen’ kautta, mutta se on täysin valmis estämään eurooppalaisten yritysten liiketoimintaa Venäjän kanssa.’
