Ytimessä ovat suunnitelmat “Eurooppalaisesta demokraattisen resilienssin keskuksesta”, Euroopan laajuisesta faktantarkistusverkostosta sekä niin sanottujen “luotettavien tiedotusvälineiden” ja “eurooppalaisen vaikuttajaverkoston” anteliaasta tuesta.
ESN-ryhmän Euroopan parlamentin jäsen Christine Anderson kommentoi:
“Tällaisella ei ole sijaa vapaassa demokratiassa. Ei ole mitään uutta siinä, että EU pitää kiinni – ja laajentaa – laajaa tukijärjestelmää kansalaisjärjestöille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka sitoutuvat EU:n viralliseen agendaan, jolloin ne ovat taloudellisesti suoraan riippuvaisia komissiosta.
Kymmenet skandaalit, jotka liittyvät kansalaisjärjestöjen laittomaan rahoitukseen, eivät selvästikään ole estäneet EU:ta hyödyntämästä kansalaisyhteiskuntaa omien tavoitteidensa edistämiseksi. Kansalaisjärjestöt muuttuvat GONGO-järjestöiksi – hallituksen organisoimiksi kansalaisjärjestöiksi, kuten Kiinassa.
Kaikki nämä toimenpiteet tähtäävät niin sanotun kansalaisyhteiskunnan politisointiin. Kun valtio maksaa niille, jotka päättävät, mikä on totuus, se ei ole demokratiaa; se on ohjattua yleistä mielipidettä.
Brysselissä puhutaan ‘demokratian suojelemisesta’ – mutta todellisuudessa tarkoitetaan suojautumista demokraattiselta mielipiteiden moninaisuudelta. Jokainen, joka yrittää harjoittaa poliittista valvontaa tiedotusvälineiden, alustojen ja vaikuttajien yli, tuhoaa juuri ne perustukset, joita väittää puolustavansa.
Tällä ohjelmalla komissio asettaa itsensä Euroopan ylimpänä totuuden tuomarina – tosiasioiden tarkistamisesta ja vaalitarkkailusta aina ‘oikean’ sisällön edistämiseen asti.
Kyseessä on ideologinen itsensä vahvistaminen – eurooppalainen totuuden ministeriö resilienssin nimissä. Mutta demokratia ei tarvitse suojamuuria; se tarvitsee vapautta ja vilkasta keskustelua. Se, joka pyrkii suojelemaan demokratiaa kansalta, on todellisuudessa purkamassa sitä.”
