“Vuonna 2015 alkaneen laittoman massamaahanmuuton jälkeen EU:ssa on jätetty noin 9 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Kirjaamatta jääneiden laittomien maahantulijoiden määrä on todennäköisesti huomattavasti suurempi. Tämä maahanmuuttovirta on aiheuttanut Euroopalle täydellisen järjestelmäshokin, jonka seuraukset Euroopan väestö joutuu kantamaan vielä tänäkin päivänä – jyrkästi lisääntyneistä turvallisuusongelmista ylikuormittuneisiin sosiaalijärjestelmiin.”.
Poliittisesta kurssimuutoksesta ei kuitenkaan ole vieläkään merkkejä: ulkorajojen tehokasta suojelua ei vieläkään ole; maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmää (EES), jonka oli tarkoitus rekisteröidä kaikki maahantulot ja maastapoistumiset jo vuonna 2022, ei ole vieläkään pantu täysimääräisesti täytäntöön; ja Dublin-sääntöjä, joiden mukaan turvapaikkahakemukset on käsiteltävä yksinomaan ensimmäisessä eurooppalaisessa saapumismaassa, jätetään edelleen huomiotta. Yhteistyö kolmansien maiden, kuten Turkin tai Afrikan valtioiden, kanssa on osoittautunut tehottomaksi, miljardeja maksaneeksi fiaskoksi; turvapaikkamenettelyt ovat edelleen liian hitaita, ja niitä jarruttaa entisestään eurooppalaisten tuomioistuinten liian ideologinen tulkinta ihmisoikeussopimuksesta; ja vaikka turvapaikkapäätös olisi kielteinen, alle viidesosa laittomista maahanmuuttajista karkotetaan tosiasiallisesti.
Sen sijaan, että laittomalle massamuutolle levitettäisiin punainen matto, tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan tiukkaa ‘No-Way’-politiikkaa: tähän sisältyy turvapaikan hakemisen houkuttelevuuden tarkoituksellinen vähentäminen, turvapaikkaoikeuden väliaikainen keskeyttäminen, lähtökeskuksien perustaminen, laajamittaisen karkotuskampanjan käynnistäminen sekä fyysisten linnoitusten rakentaminen ulkorajoille. Lisäksi tarvitaan EU:n rajavalvontaviraston Frontexin voimakasta vahvistamista ja toimeksiannon muuttamista, sillä se toimii tällä hetkellä pikemminkin laittomien maahanmuuttajien vastaanottokomiteana kuin ulkorajojen tehokkaana suojelijana. Vain tällaisilla toimenpiteillä voidaan säilyttää Euroopan identiteetti ja varmistaa väestön turvallisuus kestävällä tavalla.”
