Tällä viikolla 130 maan edustajat kokoontuvat Nizzassa kolmanteen YK:n merikonferenssiin edistääkseen YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14 – valtamerien, merien ja meren luonnonvarojen suojelu ja kestävä käyttö – täytäntöönpanoa. Kilpailevien etujen – merituulivoiman, meriekologian, syvänmeren kaivostoiminnan ja kalatalouden – väliset kompromissit uhkaavat kuitenkin heikentää merkittävästi mahdollisten ratkaisujen tehokkuutta.
EU:n tasolla vallitseva ilmastokriisi-ideologia takaa runsaan rahoituksen esimerkiksi merituulipuistoille – jotka ovat usein epäluotettava ja vaihteleva sähkönlähde – kun taas järkevät aloitteet, kuten ballastiveden hallintajärjestelmät haitallisten vieraslajien torjumiseksi, jäävät taloudellisesti huomiotta. Lisäksi monien sitoumusten vapaaehtoisuus johtaa käytännössä heikkoon täytäntöönpanoon ja poliittiseen mielivaltaan.
Siegbert Droese, ESN:n koordinaattori Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunnassa (PECH), kommentoi UNOC3:a seuraavasti:
“Tällä viikolla Nizzassa järjestettävän YK:n merikonferenssin odotetaan tuottavan niin sanotun Nizzan merien toimintasuunnitelman. Jälleen kerran odotamme hallitusten ja yritysten tavanomaisia ilmoituksia ‘kestävyysaloitteista’ – toimenpiteistä, jotka ovat usein vain PR-temppuja, joita ei seurata eikä panna täytäntöön tehokkaasti.
Sen sijaan, että konferenssissa käsiteltäisiin pinnallisesti kaikkia maailman meriongelmia ratkaisematta yhtäkään niistä, sen tulisi keskittyä suurimpaan uhkaan sekä meriekologialle että pienimuotoisen kalastuksen elinkeinoille: laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen.
Silti niin sanotut Blue Carbon Markets -tyyppiset viherpesuhankkeet ja veronmaksajien rahoittamat merituulipuistot näyttävät olevan kannattavampia. Tämä epätasapaino ei heijasta merien todellista arvoa ja merkitystä planeettamme elintärkeimpänä resurssina.”
