Euroopan investointipankin (EIP) uusi raportti herättää kysymyksen siitä, kuka todellisuudessa hyötyy “vihreään energiaan” kohdistuvista monen miljardin euron investoinneista ja kuka lopulta kantaa kustannukset. AfD:n Euroopan parlamentin jäsen Markus Buchheit kritisoi ankarasti EIP:n viimeisintä vuosikertomusta. Hän toteaa, että pankki esittää itseään yhä enemmän “ilmasto pankkina”, kun taas monien EU-maiden kansalaiset ja yritykset kärsivät nousevista sähkön hinnoista ja kasvavista elinkustannuksista.
ESN-ryhmän Euroopan parlamentin jäsen Markus Buchheit (AfD) sanoi:
“Lähes 60 prosenttia EIP:n rahoituksesta ohjautuu nykyään niin sanottuihin vihreisiin hankkeisiin. Se saattaa kuulostaa hyvältä Brysselissä, mutta se ei keventä perheiden tai pienten ja keskisuurten yritysten taakkaa. Erityisesti voimakas keskittyminen merituulivoimaan osoittaa, kuinka vinoutuneeksi Euroopan investointipolitiikka on muuttunut.
Yksittäisiin merituulivoimahankkeisiin EIP myöntää lainoja satojen miljoonien eurojen edestä. Nämä hankkeet ovat kalliita, teknisesti erittäin monimutkaisia ja riippuvat suuresti verkkoinfrastruktuurista ja sääolosuhteista. Niitä ajetaan kuitenkin poliittisesti eteenpäin, vaikka todellinen sähköntuotanto jääkin odotuksista. Kustannukset siirretään kansalaisille sähkön hintojen, verkkomaksujen ja valtiontakausten kautta.
Vaikka EIP puhuu ‘puhtaasta ja kohtuuhintaisesta energiasta’, monissa kotitalouksissa tilanne on päinvastainen. Korkeat energian hinnat rasittavat tuloja ja kilpailukykyä ilman, että toimitusvarmuudessa tai hintojen vakaudessa olisi havaittavissa merkittävää parannusta. Pidän ongelmallisena sitä, että EIP toimii yhä enemmän Vihreän sopimuksen poliittisena välineenä, irrallaan ihmisten arjen todellisuudesta.
Suhtaudun erityisen kriittisesti pankin rahoitusmalliin: riskit sosialisoidaan EU:n budjettitakuiden kautta, kun taas yksityiset sijoittajat hyötyvät edullisista lainoista. Jos hankkeet epäonnistuvat tai eivät täytä odotuksia, veronmaksajat joutuvat viime kädessä vastuuseen.”
AfD vaatii EIP:n politiikan perusteellista uudelleensuuntaamista. Investointien tulisi jälleen perustua toimitusvarmuuteen, kohtuuhintaisuuteen ja kansalaisille koituviin konkreettisiin hyötyihin. EU, joka jakaa miljardeja samalla kun kotitaloudet ja yritykset kamppailevat nousevien kustannusten kanssa, menettää uskottavuutensa.
