“EU on jo noin vuosikymmenen ajan ollut taloudellisessa pysähdyksessä. Jopa ne raportoidut 1 prosentin kasvuluvut ovat pääosin vain tilastollisten temppujen tulosta. Euroopan komissio osoittaa nopeasti sormella Yhdysvaltoja tai Venäjää, mutta Euroopan ongelmat ovat kotoperäisiä. EU:n kasvuennusteen nykyinen jyrkkä leikkaus on jälleen yksi merkki Brysselin nykypolitiikan epäonnistumisesta. Sen sijaan, että komissio olisi vahvistanut eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä, se on viime vuosina ajanut ideologisesti motivoitua taloudellisen itsesabotoinnin agendaa – liiallisesta byrokratiasta kalliisiin ilmastosäännöksiin, jotka vahingoittavat erityisesti teollisuuttamme. Oppiko EU mitään? Ei. Draghin raportissa myönnettiin vasta nyt se, mitä niin sanotut ’EU:n kriitikot‘ ovat sanoneet jo vuosikymmenen ajan: EU, sen yhä suunnitelmallisemman talouden, rahapolitiikan vääristymien ja sääntelyn doktriinillaan, heikentää Euroopan kilpailukykyä. Draghin raportissa kuitenkin myönnetään ongelma vasta sen jälkeen, kun taloudellista pysähtyneisyyttä ei enää voitu salata, mutta sitten vaaditaan, että ratkaisu johonkin, jonka on aiheuttanut jo ’liikaa EU:ta‘, olisi väitetysti vain ’enemmän EU:ta‘. Tämä on EU:n yleinen temppu: luoda itse ongelma ja sitten vääristellä sen syy-seuraussuhteita saadakseen vielä enemmän valtaa ja rahaa EU:lle.
Erityisen huolestuttavaa on talouden pysähtyminen Saksassa, joka on Euroopan talouden selkäranka. Korkeat energian hinnat – jotka johtuvat itse aiheutetusta irtautumisesta luotettavista energialähteistä – ja valtava investointivaje ovat EU:n itse aiheuttamia ongelmia. Teollista taloutta ei voi olla ilman halpaa ja luotettavaa energiaa. Saksalla ei ole enää kumpaakaan. Komissio kantaa vastuun, koska se puuttuu jatkuvasti liikaa kansallisiin talouspolitiikkoihin tai energian tuontiin sen sijaan, että se mahdollistaisi itsenäiset ratkaisut.
Taloudellisen tilanteen valossa ESN-ryhmä vaatii välitöntä moratoriota kaikille uusille EU-säännöksille, jotka rasittavat yrityksiä entisestään, sekä energiapolitiikan perusteellista uudelleensuuntaamista kohti kohtuuhintaista ja varmaa energiansaantia kansalaisille ja teollisuudelle. Lisäksi meidän on hyödynnettävä omia lähteitämme tiettyjen resurssien hankkimiseksi, varsinkin kun EU näyttää tarkoituksellisesti ajautuvan taloudelliseen ja geopoliittiseen eristyneisyyteen, kun lukee joitakin sen uusimpia raportteja. Tätä ‘tahallisuutta’ ei tietenkään myönnetä, mutta se on havaittavissa. Lisäksi tarvitaan kiireellisesti paluuta vakaaseen finanssipolitiikkaan ja EU-varojen vastuulliseen käyttöön. EU on kuitenkin menossa täsmälleen päinvastaiseen suuntaan.”
