“Assadin kaatumisen jälkeen Brysselissä ja Berliinissä vallitsi riemu: Damaskoksen uusi hallitsija, entinen al-Qaidan terroristi al-Sharaa, sai punaisen maton kohtelun ja hänelle luvattiin miljardeja avustuksina. Tuo riemu oli ennenaikaista.
Uskonnolliset vähemmistöt, jotka nauttivat vielä Assadin hallinnon aikana suojelua, joutuvat nykypäivän Syyriassa järjestelmällisen vainon kohteeksi – kristityt, alaviitit, druusit ja shiitit. Tämä on täysin tuomittavaa.
Brysselin ja Berliinin on nyt kohdistettava valtavaa painostusta Damaskokseen. Tavoitteena on oltava ensinnäkin kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen tehokas suojelu. Toiseksi miljoonien sunnimuslimien paluu Euroopasta Syyriaan. Monet heistä juhlivat Assadin kaatumista – nyt heidän tulisi auttaa maansa jälleenrakentamisessa.
Yhtään senttiä saksalaisten veronmaksajien rahoista ei saa virrata Syyriaan niin kauan kuin nämä kaksi ehtoa eivät täyty.’
