“Paraskin karkotusjärjestelmä on tehoton, jos yhä useammat laittomat maahanmuuttajat virtaavat loputtomasti Eurooppaan. EU:n ulkorajojen johdonmukainen suojelu on siksi välttämätön ensimmäinen askel maahanmuuttokatastrofin hillitsemiseksi kestävällä tavalla. Samalla kun perustetaan karkotuskeskuksia kolmansiin maihin, käsittelykeskusten perustamista ei missään tapauksessa saa laiminlyödä, jotta mahdolliset laittomat maahanmuuttajat voivat käydä läpi koko menettelyn sen jälkeen, kun he ovat jättäneet turvapaikkahakemuksen EU:n ulkopuolella. Jotta keskukset eivät ylikuormittuisi, on myös merkittävästi nopeutettava pikamenettelyjen laajentamista suoraan EU:n ulkorajoilla.
Ugandan kaltaisissa maissa sijaitsevien palautuskeskuksien logistisia esteitä ei kuitenkaan pidä aliarvioida. On tuskin kuviteltavissa, että komissio suunnittelisi vakavaa karkotusoperaatiota, jos ihmiset joudutaan ensin lentämään noin 7 000 kilometriä vain odottaakseen siellä paluutaan alkuperämaihinsa. EU:n ulkorajojen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat maat sopisivat tähän tarkoitukseen huomattavasti paremmin, ja vastuullinen komissio olisi jo kauan sitten pannut täytäntöön tätä varten tarvittavat sopimukset, tarvittaessa uhkaamalla kehitysavun ja muiden tukitoimenpiteiden keskeyttämisellä.”
