Tekstissä – jonka virallinen nimi oli “Kehitysrahoitusta koskeva raportti – ennen Sevillassa pidettävää neljättä kansainvälistä kehitysrahoituskonferenssia” – vaadittiin muun muassa kehitysmaille myönnettävää ehdottomia velkojen anteeksiantoja. Siinä kannatettiin myös EU:n jäsenvaltioiden kehitysapumaksujen korottamista, maailmanlaajuisia varallisuusveroja sekä tulonsiirtoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eteläisen pallonpuoliskon maissa. Suurin osa näistä kustannuksista olisi jäänyt eurooppalaisten – ja siten erityisesti saksalaisten – veronmaksajien maksettavaksi. Raporttia ei hyväksytty: ”Europe of Sovereign Nations” (ESN) -ryhmä äänesti sitä vastaan yhdessä muiden keskusta-oikeistoryhmien kanssa; yhteensä 340 Euroopan parlamentin jäsentä hylkäsi Sevillan raportin.
AfD:n Euroopan parlamentin jäsenet tohtori Marc Jongen ja Tomasz Froelich esittivät myös vastapäätöslauselman, jonka mukaan takaisinottosopimukset maahanmuuttajien alkuperämaiden kanssa olisivat edellytys lisäkehitysrahoituksen myöntämiselle. Heidän esityksensä sai täysistunnossa 120 ääntä.
Marc Jongen, ESN:n koordinaattori kehitysyhteistyövaliokunnassa ja Sevillan mietinnön varjoesittelijä, selitti:
“AfD:n äänet ratkaisevat! Vain meidän ponnistelujemme ansiosta Sevillan mietintöä vastaan saatiin enemmistö, mikä esti saksalaisille kansalaisille aiheutuvia lisärasitteita. Samalla lähetetään selkeä viesti: kehityspolitiikkaan on kuuluttava molemminpuolista joustavuutta. Ilman maahanmuuttajien takaisinottoa Euroopasta ei pitäisi enää virrata miljardeja kolmannen maailman maihin.”
Vastapäätöslauselman toinen aloitteentekijä Tomasz Froelich lisäsi:
“Vuodesta 1980 lähtien Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan on maksettu noin kaksi biljoonaa dollaria kehitysapua, josta huomattava osa on kavallettu ja kadonnut veroparatiiseihin. Afrikan väestöräjähdyksen ja meidän kireän taloudellisen tilanteemme valossa on tullut aika paradigman muutokselle. Ruotsi ja Yhdysvallat osoittavat, että asiat voidaan hoitaa toisin – EU:n on seurattava niiden esimerkkiä.”
